No ei mennyt ihan kuin Strömsössä

Tänään oli 61 vuorokausi. Siru oli jo edellisenä yönä levottomampi ja illan mittaan alkoi hieman pesäntekoonkin. Kolmen aikaan aamuyöllä alkoi sitten oikea työ. Ponnistukset alkoivat. Ensimmäinen pentu syntyi 5.45. Pentu oli takaperin ja toinen jalka oli jumissa. Pentu piti auttaa maailmaan, mutta tulipahan testattua, onko musta eläintenhoitajaksi. Pappa piti Sirua pystyssä, kun minä tein keinosupistuksia ja vedin pentua alaviistoon Jussilan Liisan opastaessa puhelimen päässä. Saimme pennun ulos hengissä. Siru väsähti ja tuntui menevän kivusta shokkiin. Kuten yleensä, ensimmäinen pentu oli isokokoinen. Seuraava pentu oli jo huomattavasti pienempi. Kolmas pentu syntyi itsestään, mutta neljäs piti taas auttaa maailmaan. Tämän jälkeen Sirulla loppui puhti ja poltotkin tuntuivat heikkenevän. Eläinlääkäriin lähdettiin ja loput pennut syntyivät siellä. Valitettavasti seuraava pentu syntyi kuolleena ja oli vielä narttu. Itkuhan siinä pääsi. Pikkuiselta oli istukka irronnut, joten mitään ei ollut tehtävissä. Väkisinkin tuli ajatus kohtalon ivasta, että syntyykö ainut narttu kuolleena. Onneksi tämän jälkeen syntyi vielä elävä ja pirteä prinsessa. Lopputulos olikin neljä urosta ja yksi narttu. Sirun äidinvaistot nousivat huippuunsa oksitosiinin saannin jälkeen ja hoivavietti on suuri. Edelleenkin hoitaa pentuja tunnollisesti ja rakastavan äidin tavoin.