Pennut kasvaa kovaa vauhtia ja maito tuntuu maistuvan.

Kuvailua

Huomasin, että pentujen tassunpohjat ja kirsut olivat jo eilen alkaneet tummua. Siispä siitä piti kuva räpsästä. Kuvassa kolmantena syntynyt poika.

Uros (punainen merkki)

Pentulaatikon tohinaa

Nyt on kaikki hyvin pentulaatikossa. Siru imettää ja hoitaa pentujaan niin tunnollisesti. Ruokakin tuntuu emälle maittavan. Painokin on pienokaisilla noussut. Äiti ei tosin tykkää vauvojen punnituksesta, kun ei saa olla nenä kiinni pennussa koko ajan. Yötkin menee jo rauhallisesti. Viime yönäkään ei pennut itkeneet yhtään. Pigmenttiäkin näkyy jo tassunpohjissa ja kirsussa. Perheen toinen koira, karjalankarhukoira Remu haluaisi kovasti tutustua pesueeseen. Portin takaa kuitenkin joutuu ihastelemaan, vaikka lupsakka poika onkin. Siru ja Remu ovat hyviä kavereita, mutta tällä hetkellä häätää Remun portiltakin haukkumalla, niin kuin emän kuuluukin.

Ylpeä äiti hymyssä suin hoitelee lapsiaan

No ei mennyt ihan kuin Strömsössä

Tänään oli 61 vuorokausi. Siru oli jo edellisenä yönä levottomampi ja illan mittaan alkoi hieman pesäntekoonkin. Kolmen aikaan aamuyöllä alkoi sitten oikea työ. Ponnistukset alkoivat. Ensimmäinen pentu syntyi 5.45. Pentu oli takaperin ja toinen jalka oli jumissa. Pentu piti auttaa maailmaan, mutta tulipahan testattua, onko musta eläintenhoitajaksi. Pappa piti Sirua pystyssä, kun minä tein keinosupistuksia ja vedin pentua alaviistoon Jussilan Liisan opastaessa puhelimen päässä. Saimme pennun ulos hengissä. Siru väsähti ja tuntui menevän kivusta shokkiin. Kuten yleensä, ensimmäinen pentu oli isokokoinen. Seuraava pentu oli jo huomattavasti pienempi. Kolmas pentu syntyi itsestään, mutta neljäs piti taas auttaa maailmaan. Tämän jälkeen Sirulla loppui puhti ja poltotkin tuntuivat heikkenevän. Eläinlääkäriin lähdettiin ja loput pennut syntyivät siellä. Valitettavasti seuraava pentu syntyi kuolleena ja oli vielä narttu. Itkuhan siinä pääsi. Pikkuiselta oli istukka irronnut, joten mitään ei ollut tehtävissä. Väkisinkin tuli ajatus kohtalon ivasta, että syntyykö ainut narttu kuolleena. Onneksi tämän jälkeen syntyi vielä elävä ja pirteä prinsessa. Lopputulos olikin neljä urosta ja yksi narttu. Sirun äidinvaistot nousivat huippuunsa oksitosiinin saannin jälkeen ja hoivavietti on suuri. Edelleenkin hoitaa pentuja tunnollisesti ja rakastavan äidin tavoin.

Nyt on jännää!

Tänään vuorokausi 55-57, riippuen astutuksesta. Nyt Siru näyttää siltä että vuorokauden sisään pennut tekis. Lämmöt laski aamuyöstä ja kolmen aikaan päivällä oli palautunu normaaliksi. Illan saatossa kohtu laskeutu ja verisuonet tuli pintaan. Kauhean aktiivisia tuntuu vauvat olevan masussa, liekö tullut ahdasta.Liikketkin näkee jo puolen metrin päästä.

Tukala tuntuu olotila olevan, kun ei ole koko päivänä syönyt ja närästystä näyttää olevan. Siru on kyllä psyykkisesti kuin eri koira. Häntä ollut aikaisemmin koko ajan pystyssä, mutta nyt ei paljon häntä nouse. Käsittämättömän rauhallinenkin tuntuu olevan ensikertalaiseksi.

Pentuvalmisteluja

Nyt on pentulaatikkokin valmis ja synnytystarvikkeet hommattu.

                                         Pentukuppikin on valmiina pikkuisia varten^^

Päivitetty pentuloota

Sirun pentue

Wild Apricot Dear Tiny Dynamite eli Sirun pentue on kasvatusurani ensimmäinen. Siru astutettiin Tammikuussa uroksella A´cot Luver's Romeo Indeed. Astutus onnistui hyvin ja ultrassa näkyi 5-6  pentua. Sirun olisi määrä saada pennut viikolla 10. Tarkoitukseni on päivittää tänne Sirun tiineyden etenemisestä ja pentujen kuulumisia.
Tällä hetkellä astutuksesta on kulunut 53-55 vrk, riippuen mistä astutuksesta tärppäsi. Siru on vielä hyvin reippaan oloinen ja haluaakin leikkiä ja liikkua vielä innolla. Vauvamasu nyt alkaa jo painaa, mutta ei se tahtia haittaa.

Tietoa Sirusta